IRLANNINTERRIERI (IRISH TERRIER)
Ryhmä: 3
FCI:n numero: 139
Hyväksytty: FCI 2.4.2001 SKL-FKK 8.6.2002
Alkuperämaa: Irlanti
Käyttötarkoitus: Monipuolinen maalaistalon pihakoira, perheen lemmikki,
vaaroja ja kipua pelkäämätön vahti- ja metsästyskoira.
Lyhyt historiaosuus: Irlannista on lähtöisin neljä terrierirotua, jotka
kaikki eroavat selvästi Manner-Euroopan ja Englannin terriereistä. Nykyisin virallisesti
irlanninterrieriksi kutsuttu rotu saattaa olla vanhin irlantilaisista terrieriroduista;
asian todeksi osoittaminen on vaikeaa, koska historiallista lähdeaineistoa on
hyvin vähän. Ennen 1880-lukua irlanninterrierin väritys ei ollut vielä vakiintunut.
Punaisen lisäksi koirat saattoivat olla mustia ruskein merkein tai juovikkaita. 1800-
luvun lopulla pyrkimyksenä oli jalostuksella karsia mustaruskeat ja juovikkaat, ja
1900-luvun alkaessa kaikilla irlanninterriereillä oli punainen karvapeite. Punainen
irlanninterrieri näkyi pian näyttelykehissä niin Englannissa kuin Yhdysvalloissakin,
jossa vastaanotto oli innostunut. Irlanninterrierien maine älykkäinä ja pelottomina
koirina kasvoi ensimmäisen maailmansodan aikana, jolloin niitä käytettiin viestikoirina
rintamasodan hirvittävässä melussa ja sekasortoisissa oloissa. Ensimmäinen
rotuyhdistys perustettiin Dublinissa 31.3.1879. Irlanninterrieri oli terrieriryhmän
ensimmäinen syntyperäinen irlantilainen rotu, jonka Englannin Kennelklubi 1800-
luvun lopulla tunnusti.
Yleisvaikutelma: Irlanninterrierin tulee olla yleisvaikutelmaltaan toimelias,
eloisa, notkea ja jäntevä. Se on vankkarakenteinen olematta kuitenkaan kömpelö,
sillä nopeus, kestävyys ja voimakkuus ovat erittäin olennaisia ominaisuuksia.
Irlanninterrieri ei saa olla maatiaismainen eikä tanakka, vaan linjoiltaan nopealta
vaikuttava ja tyylikkään virtaviivainen.
Käyttäytyminen / luonne: Irlanninterrieri on valmis kaikenlaiseen toimintaan,
se kykenee hyvin pitämään puolensa toisten koirien kanssa. Se on erittäin
uskollinen, hyväntuulinen ja ihmisiin kiintyvä, mutta jos sen kimppuun hyökätään,
sillä on leijonan rohkeus ja se taistelee sisukkaasti viimeiseen saakka.
Irlanninterriereitä syytetään suotta toisten koirien kanssa rähinöitsemisestä, joskus
jopa näyttelykehässä. Vaikka terrierit saattavat olla tarpeen vaatiessa tulisia, irlanninterrieri
on helposti opetettavissa ja lempeä kotikoira. Se on yhä alkuperäisen
kuvauksen mukaisesti "köyhän miehen vartija, maamiehen ystävä ja herrasmiehen
suosikki".
Pää: Pitkä ja rypytön.
Kallo-osa: Tasainen ja melko kapea korvien välissä, kapenee hieman silmiä
kohti.
Otsapenger: Tuskin havaittavissa, paitsi sivusta katsottuna.
Kirsu: Kirsun tulee olla musta.
Huulet: Tiiviit ja ulkopinnaltaan lähes mustat.
Leuat / hampaat / purenta Leukojen tulee olla vahvat, lihaksikkaat ja
pitkät mahdollistaen hyvän puruvoiman. Hampaiden tulisi olla vahvat, tasaiset ja
terveet. Yläetuhampaat peittävät hieman alaetuhampaita.
Posket: Eivät liian täyteläiset. Silmien alapuolella kuonon tulisi kaveta hieman.
Ulkonäkö ei saa olla vinttikoiramainen.
Silmät: Tummat ja pienet, eivät ulkonevat. Ilme on eloisa, tulinen ja älykäs.
Keltaiset tai vaaleat silmät ovat vakava virhe.
Korvat: Pienet, V:n muotoiset, kohtuullisen paksut, ylös kiinnittyneet ja eteenpäin
ohimonmyötäisesti taittuvat. Korvan taitekohdan tulee olla selvästi kallon
ylälinjaa korkeammalla. Pään sivulla roikkuvat ajokoiramaiset korvat eivät ole
terrierille tyypilliset, puolipystyt korvat ovat sitäkin vähemmän toivotut. Korvan
karvapeitteen tulisi olla lyhyttä ja väriltään koiran yleisväritystä tummempaa.
Kaula: Verrattain pitkä ja lapoja kohti tasaisesti levenevä, asennoltaan ryhdikäs;
ei löysää kaulanahkaa. Karvapeitteessä on tavallisesti molemmin puolin kaulaa
vähäinen röyhelö, joka ulottuu lähes korvan tyveen.
Runko: Rungon tulisi olla sopusuhtainen, ei liian pitkä eikä liian lyhyt.
Selkä: Vahva ja suora, ei painunut lapojen takaa.
Lanne: Lihaksikas ja hyvin lievästi kaareva. Narttu voi olla lanneosaltaan hieman
urosta pitempi.
Rintakehä: Syvä ja lihaksikas, mutta ei täyteläinen eikä leveä. Kylkiluut ovat
kohtalaisen kaareutuneet ja ulottuvat pitkälle taakse. Rintakehä on pikemminkin
syvä kuin pyöreä.
Häntä: Melko ylös kiinnittynyt, iloisesti pystyssä, muttei selän päälle taipunut
eikä kippura. Hännän tulee olla vahva, tukeva ja melko pitkä. Tavallisesti häntä on
typistetty kahteen kolmasosaan alkuperäisestä pituudestaan. (Huom. Suomessa
typistyskielto.) Hännän karvapeite on karkea ja hapsuton. Vain luonnollinen (typistämätön)
häntä sallitaan maissa, joissa typistys on lailla kielletty.
Raajat: Etu- ja takaraajojen tulee liikkua suoraan eteenpäin.
ETURAAJAT:
Lavat: Kuivat, pitkät ja viistot.
Kyynärpäät: Liikkuvat vapaasti kylkien suuntaisesti.
Kyynärvarret: Kohtalaisen pitkät, täysin suorat, vahvaluustoiset ja lihaksikkaat.
Välikämmenet: Lyhyet ja suorat, tuskin erottuvat.
Käpälät: Vahvat, kutakuinkin pyöreät ja suhteellisen pienet. Varpaat ovat kaarevat,
eivät ulos- eivätkä sisäänpäin kääntyneet. Mustat kynnet ovat erittäin toivottavat.
Päkiät ovat terveet vailla halkeamia tai ylimääräistä sarveisainekasvua.
TAKARAAJAT:
Yleisvaikutelma: Takaraajat ovat vahvat ja lihaksikkaat.
Reidet: Voimakkaat.
Polvet: Kohtalaisesti kulmautuneet.
Kintereet: Matalat.
Käpälät:: Kuten etukäpälät.
Liikkeet: Etu- ja takaraajat liikkuvat yhdensuuntaisesti suoraan eteenpäin;
kyynärpäät liikkuvat rungon suuntaisesti ja vapaasti. Polvet eivät ole sisä- eivätkä
ulkokierteiset.
KARVAPEITE:
Karva: Laadultaan tiivistä ja jäykkää, ulkonäöltään karheaa, mutta silti pinnanmyötäistä.
Karvapeite on niin tiheää, että vaikka se avataan sormin, ei ihoa näy.
Karvapeite ei ole laineikasta eikä kiharaa, ei pehmeää eikä silkkistä eikä niin pitkää,
että se peittää rungon ääriviivat varsinkaan takaosassa. Pään karvapeite on
samanlaista kuin rungon, mutta lyhyttä (noin 3/4 senttimetrin mittaista), lähes sileää
ja suoraa. Pitempää karvaa sallitaan ainoastaan niukassa parrassa, joka on rodulle
tyypillinen (karva on pitkää vain verrattaessa muuhun karvoitukseen). "Pukinparta"
osoittaa, että karvapeitteen seassa on kauttaaltaan silkkistä ja heikkolaatuista
karvaa. Raajat ovat hapsuttomat ja niiden, kuten päänkin karvapeite on laadultaan
yhtä kovaa kuin rungossa, mutta ei niin pitkää.
Väri: Yksivärinen: punainen, vehnän- tai kellanpunainen. Rinnassa on joskus
valkoista väriä. Kaikilla yksivärisillä roduilla on usein pieni määrä valkoista.
KOKO JA PAINO:
Säkäkorkeus: Noin 45,5 cm.
Paino: Urokset noin 12 kg, nartut noin 11 kg.
Virheet: Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna
virheen vakavuuteen.
Hylkäävät virheet:: Vihaisuus ja sairaalloiset piirteet; muun värinen kuin
musta kirsu; selvä ala- tai yläpurenta; muu kuin punainen, kellan- tai vehnänpunainen
väri; pieni valkoinen läikkä rinnassa sallitaan kuten muillakin yksivärisillä
roduilla; ylimääräinen sarveisainekasvu tai halkeamat päkiöissä.
HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina
kivespussiin.
Lähde: Suomen Irlanninterrierit ry
|
