Cairnterrieri on peräisin Skotlannin ylämailta. Sen katsotaan syntyneen Hebridien saarilla ja Ylämaan rannikolla ja se on eräs alkuperäisimpiä terrierirotuja. Vielä 1800-luvulla rotu tunnettiin lyhytkarvaisen Skyenterrierin nimellä, mutta vuonna 1911 Cairn Terrier Clubin perustamisen myötä rotu sai nykyisen nimensä. Cairn on gaelin kieltä ja tarkoittaa kiviröykkiötä viitaten rodun alkuperäiseen käyttötarkoitukseen luolakoirana. Cairneja käytettiin pikkujyrsijöiden, kettujen, mäyrien, villikissojen, näädän ja jopa saukon metsästykseen. Cairnterrieri polveutuu samoista kantakoirista kuin skyenterrieri, skotlanninterrieri ja valkoinen länsiylämaanterrieri. Vuoteen 1925 saakka cairneja ja westieitä risteytettiin keskenään, mutta siitä saakka nämä rodut on erotettu toistaan.

Ensimmäinen cairnterrieri tuotiin Suomeen 1930-luvulla ja Frances Ramsay esitti sitä paljon näyttelyissä. Ensimmäinen cairnkasvattaja oli puolestaan Hjördis Mannelin, joka myöskin 1930-luvulla kasvatti useista nartuista monia pentueita. 1950-luvun puolessa välissä cairnkanta oli kasvanut jo 60 yksilöön. Rotuyhdistys Suomen Cairnterrierikerho perustettiin vuonna 1976. 1990-luvulla suurin osa tuontikoirista oli peräisin Ruotsista, Tanskasta ja Brittein saarilta.

Cairnterrieri on nykyisin ensisijaisesti seurakoira, mutta sen metsästysvaisto on edelleen tallella. 1990-luvun lopulla cairn kohosi suosituimmaksi terrieriroduksi lähes kolmella sadalla vuosittaisella rekisteröinnillä. Tosin 2000-luvun alussa sen rinnalle on noussut uusia haastajia. Pääsääntöisesti cairn on sisukas, iloinen, älykäs ja valpas. Myös terrierimäistä itsepäisyyttä löytyy. Luonnetestattuja yksilöitä on tähän mennessä vielä suhteellisen pieni määrä, mutta tulokset ovat jo nyt hyvin positiivisia. Kokonaispisteiden keskiarvo on ollut 163 pistettä. Toimintakyvyltään cairni on rohkea koira, terävyyttä on pienesti tai kohtuullisesti. Taisteluhalua löytyy kohtuullisesta suureen, hermorakenne on tyypillinen eli +1. Temperamentti on tavallisimmin vilkas, kovuuden puolesta cairnit ovat hieman pehmeitä tai kohtuullisen kovia. Luoksepäästävyydeltään nämä ovat hyväntahtoisia ja avoimia.

Cairnterriereillä on oikeus osallistua luola- ja mejä-kokeisiin sekä myös on olemassa vesiriistakoe terriereille. Tottelevaisuuskoetuloksia on yksilötasolla jopa voittajaluokan ykköstulokseen asti. Agility on kuitenkin suosituin harrastusmuoto. Cairnin koko ja tempperamentti sopiikin hyvin yhteen tämän lajin kanssa.

Cairnien karvapeite on kaiken sään kestävä; karkea ja kaksikerroksinen. Se trimmataan nyppimällä. Saksia ei saa käyttää oikeastaan ollenkaan. Kun karvasta katkaistaan sen kärki, ei tilalle kasvakaan uutta ennen kuin juuri on lähtenyt. Tämä johtaa karvan laadun muutokseen. Cairnin trimmaus perustuu luonnonmukaisuuteen, eli hyvin trimmatusta koirasta ei tavallinen tallaaja edes huomaa trimmauksen jälkiä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita turkin laiminlyömistä, vaan nimenomaan säännöllistä nyppimistä. Ihanteellinen yleisvaikutelma on ilmeeltään iloinen pörröturkki; ylimääräisiä hapsukarvoja ei ole, mahan alla ei ole laahusta, eivätkä silmät ole peittyneet otsatukan alle. Häntä on siisti, kärkeään kohti kapeneva porkkana ja korvat ovat pienet kolmiot, joihin jätetään aivan lyhyt karva niiden puoleen väliin asti.

Lähteet:

Adlercreutz, C-J. (2003). Koirarotujen maailma.
Bengtson, B. & I. Swedrup (1973). Maailman koirat.
Cairn 2/1999
Cairn kesä/2001
Cairn 3/2002
Koiramme 6/2004

FCI:n 24.06.1987 hyväksymän rotumääritelmän mukainen. Käännös SKL-FKK:n hyväksymä 9.5.1989. Brittiläinen rotu

Yleisvaikutelma: Ketterä, valpas, sievistelemättömältä ja luonnolliselta vaikuttava. Nojaa seistessään eturaajoihinsa. Raajat voimakkaat. Rintakehä syvä. Liikkeet hyvin vapaat. Karvapeite säänkestävä.

Ominaspiirteet: Toimeliaalta, rohkealta ja kestävältä vaikuttava.

Luonne: Peloton ja iloinen. Itsevarma, mutta ei riidanhaluinen.

Pää: Pieni, mutta sopusuhtainen runkoon nähden. Runsaskarvainen. Kallo leveä. Otsapenger selvä ja silmien välissä selvästi tunnettava vako. Kuono voimakas. Leuat vahvat, mutta eivät liian pitkät eivätkä raskaat. Kirsu musta.

Silmät: Etäällä toisistaan, keskikokoiset, tumman pähkinänväriset, hieman painuneina kulma- karvojen varjossa.

Korvat: Pienet, teräväkärkiset, iloisesti pystyt; eivät liian lähekkäin eivätkä liian runsaan karvan peittämät.

Purenta: Hampaat suuret. Säännöllinen ja täydellinen leikkaava purenta, ts. alaleuan etuhampaat koskettavat tiiviisti yläleuan hampaiden taka- pintaa. Hampaat suorassa kulmassa luihin nähden.

Kaula: Kauniisti runkoon liittyvä, ei lyhyt.

Eturaajat: Lavat viistot. Raajat keskipituiset, karkeakarvaiset. Luusto vahva, mutta ei liian raskas. Kyynärpäät eivät ulkonevat.

Runko: Selkä suora, keskipituinen. Kylkiluut hyvin kaarevat, rintakehä syvä, lanne vahva ja taipuisa.

Takaraajat: Reidet hyvin vahvat ja lihaksikkaat, polvikulmat hyvät, mutta eivät liialliset. Kinner matala, kinnervarret takaa katsoen yhdensuuntaiset.

Käpälät: Etukäpälät takakäpäliä suuremmat ja voivat kääntyä hieman ulospäin. Päkiät paksut ja vahvat. Litteät, kapeat tai hajavarpaiset käpälät sekä pitkät kynnet virheitä.

Häntä: Lyhyt, kuitenkin sopusuhtainen kokonaisuuteen nähden. Runsaskarvainen, ei kuitenkaan huiskumainen. Iloisesti pystyssä. Ei liian korkealle tai matalalle kiinnittynyt. Hännänkärki ei saa kääntyä selkää kohden.

Liikkeet: Askel vapaa ja sulava. Eturaajat ojentuvat pitkälle eteen. Takaraajoissa voimakas työntö. Kintereet eivät liian lähellä eivätkä liian kaukana toisistaan.

Karvapeite: Hyvin tärkeä. Säänkestävä, kaksikerroksinen. Peitinkarva runsas ja karkea, ei jäykkä, vähäinen laineikkuus sallitaan. Aluskarva lyhyt, pehmeä ja tiivis. Avoin turkki virheellinen.

Väri: Kerman- tai vehnänvärinen, punainen, harmaan eri sävyt, melkein musta. Juovikkuus kaikissa edellä mainituissa väreissä hyväksytään. Tumma väri korvissa ja kuonossa hyvin tyypillistä. Täysin musta, valkoinen tai musta ruskein merkein ovat virheellisiä värejä.

Koko: Säkäkorkeus noin 28-31 cm, mutta suhteessa painoon. Ihannepaino 6-7,5 kg.